Amp Pipalin "Naani Mayat"

Tytöt kävivät kaivolla = kylän vesijohdolla hakemassa vettä ja pesemässä astioita

Nepalilaiset hymyilivät suoraan sydämeen.

Vuorimaisema

Jossakin vuorilla

Pengerviljelykset, vuorenrinteet ja rinteillä kiemurtelevat joet olivat ennakkoon tutun näköisiä maisemia  kuvista, joita olin nähnyt suuren määrän työpaikallani. Olin myös piirtänyt Nepalin maisemista diasarjan lapsille. Todellisuus oli tietenkin paljon enemmän - silmille suurenmoinen nautinto ja ainutlaatuinen elämys muutenkin. Matkan vaivat ovat jo melkein unohtuneet eivätkä olleet ylitsepääsemättömiä. Kävelykohteemme olivat enimmillään noin kilometrin korkeudessa.

Olin varautunut Suomesta lähtiessäni kymmenillä filmirullilla – diaa ja paperinegatiivia, väri- ja mustavalkonegaa – jouduin ostamaan niitä myös koko ajan lisää, jos kaupoista löytyi. Kaikki filmit onnistuivat jotenkin, suurin osa on dioja, joita olen skannannut digitaalikuviksi jonkin verran. Enin osa on skannaamatta ja diaskanneri on rikki! Kun kuvaa lähes koko ajan, paljon asioita jää näkemättä ja havannoimatta. Ja kun kuvaa filmille, ne voi havaita ja löytää myöhemmin – kuvista, joita on ottanut toivottavasti sopivista kohteista. 

Pieniä kuvauksellisia kyliä Nepalissa

Harmin kylä Nepalissa matkan varrella Amp Pipalin sairaalaan.

Kauko-idän opintomatkani suunnittelin asiantuntijoilta saamieni neuvojen mukaan lokakuuhun –  monsuunisadekauden loppuun, jolloin ilmasto oli lämmin mutta ei kuuma ja luonto vihreimmillään. Olin iältäni kolmen- ja neljänkymmenen puolivälissä ja lähdin matkaan yksin. Valmistautumiseen kuuluivat mm. rokotukset. Lääkärin arvion mukaan en tarvinnut vesikauhurokotusta, mikä sai aikaan joitakin "paniikkimaisia" tunnelmia vapaiden koiralaumojen keskellä ollessani – yksin. Muistivihkoni mukaan sain jäykkäkouristusrokotuksen tehosteen, kolerarokotuksen (1/2v voimassa), kapseleita lavantautia vastaan ja gammaglobuliinia lääkärin reseptillä. Myös malarian ennakkoehkäisy luki listallani. Jo lento Amsterdamin, Dupain ja Bangkokin kautta oli suurta seikkailua. Aamu sarasti koko ajan, lennettiin valoa päin. Bangkokissa lentokone vaihtui pienempään koneeseen, matkustajille jaettiin kuumia pyyhkeitä ja violetteja orkideoita, juhlavaa. Sitten laskeuduttiin Kathmanduun, Nepalin satukaupunkiin. Koko matka Nepalissa oli kuin satua tai mielenkiintoista elokuvaa, olin kai niin kokematon maailmanmatkaaja.

Mukava ja ystävällinen matkaseurani patikkaretkellä.

Miehet syömässä daal-bahtia.

Koko päivän patikkamatka Amp Pipalin sairaalaan 

alkamassa Thera Kilon kylästä. 

Oikealla punahameinen kantajamme, joka kantoi 

myös rinkkani.

Harmin kylässä

Uusi blogi, ensimmäiset tunnelmat

Torikassi-blogi tulee varmaankin sisältämään sekalaista materiaalia eri ajoilta, jopa eri vuosisadalta, kuten tämä kuva Nepalista. Kun olin saanut ihanan tilaisuuden lähteä opintomatkalle Nepaliin – siis viime vuosituhannella – olin esittänyt pyynnön, etten joutuisi ylittämään rotkoja riippusilloilla. Poden korkean paikan kammoa. Niin tapahtuikin, mutta en arvannut, että matkalla joudun kävelylle kapeille jyrkille korkealla oleville poluille ja ryömimään maanvyörymäkohtien ohi. Huh, siitä selvittiin.

Näissä tunnelmissa – ensimmäinen Blogger-blogini on avattu!