Blogialustan vaihtuminen

Nepal-kuvablogini siirtyy wordpress.comiin ihan siksi, että Blogger on osoittautunut minulle jotenkin vieraammaksi ja hankalammaksi käyttää kuin Wordpress. Samoin Google:ssa joudun aina "harhateille" yrittäessäni selvittää ohjelman ominaisuuksia. Avaan ohjeiden uusia sivuja ja linkkejä, enkä löydä enää takaisin alkusivuille. Koen siis vain helpommaksi tuottaa blogia wordpressissa. Joten matka jatkukoon! Seuraava artikkeli "Matka Gankhuun alkaa" on katsottavissa osoitteessa torikassi.wordpress.com

"Aikamatka" Thera Kiloon

Nyt olemme kuvien kanssa matkalla Kathmandusta Thera Kiloon ja siitä eteenpäin takaisin Amppipalin maisemiin. Tie kulki joen rantaa ja vuoriston seinämää pitkin, joitakin maanvyörymäkohtia ohitettiin, Voutilaiset olivat ohjaimissa. Olen aina rakastanut autolla ajelua uusissa maisemissa. Lapsena en koskaan halunnut nukkua autossa, vaikka oli pimeääkin, vaan halusin olla läsnä matkan teossa, valveilla isän kanssa, kun hän ajoi. Yhtään maisemaa en halunnut menettää. Joten vaikka en tästäkään matkasta muista paljon muuta kuin kuvien maisemat, imin varmasti jokaisen näkymän ja välähdyksen jonnekin aivojen poimuihin. Olen ihmetellyt, miksi nykylapset eivät tunnu välittävän autoilumaisemista (olenko väärässä?), mutta he saavat virikkeensä varmaan tv:stä ja kaupunkien hektisestä elämästä. Tiellä tuli vastaan ihmisiä ja eläimiä, sen varrella näkyi myös joen yli kaartuva riippusilta ja keinu.

Kathmandussa ja Patanin kirkossa

Patanin kirkolla. © Kuvat: Pirkko Valtonen

Nyt on uusi diaskanneri käytössä, joten kuvamatka jatkuu. Ensimmäisten Kathmandun-päivien ajan majailin Voutilaisen lähetystyöntekijäperheen viehättävässä kotitalossa, joka sijaitsi puolittain maaseudulla tai ainakin esikaupunkialueella. En osaa paikallistaa, missäpäin Kathmandua... 

Kuvia Voutilaisten kodin ympäristöstä

Teimme myös "kirkkomatkan" Pataniin, missä vietettiin dasai-juhlan aikaan kristillistä kokousta. Patan on yksi Lalitpurin alueen kolmesta ikivanhasta kaupunkikeskuksesta, pohjoisosassa, Kathmandun lähellä. Puheista en tietenkään ymmärtänyt mitään, mutta mielenkiinnolla seurasin kokoontunutta seurakuntaa, joka ei mahtunut saliin, vaan ulos jäi paljon ihmisiä. Sisään menijät olivat jättäneet kengät ovensuuhun, sisällä istuttiin vieri vieressä lattialla. Niinkuin usein kotimaassakin seurakunnan kesäkodilla Mäntylinnassa - silloin ennen. Tunnelma ei ollut vähääkään jäykkä, mutta kylläkin harras. Kokouksen aikana miehet keittivät ulkona riisiä suurissa padoissa yhteistä ateriaa varten. SLS:n silloisen vuosikirjan mukaan Nepalin väkiluku oli 17,5 miljoonaa, valtauskonnot hindulaisuus ja buddhalaisuus, kristittyjä n. 15000-17000. Maassa vallitsi tuohonkin aikaan ja ilmeisesti nykyisinkin jonkinlainen uskonnonvapaus, mutta uskontoaan ei saisi vaihtaa, vaan se on rangaistava teko. 

Seuraavaksi tehdään aikamatka uudelleen Thera Kiloon, josta alkoi patikkamatka Amppipaliin. Matkasta löytyy joitakin kuvia.

Riisi on valmista

Aterialle