Kathmandun käsityöläisiä

Matkani jatkuu Amppipalista, mutta jätämme sen hetkeksi aikaa ja teemme aikamatkan Kathmandun kuvaukselliseen käsityöläiskaupunginosaan, joka on yksi turistien suosikkipaikoista. Talot vaikuttavat ikivanhoilta taidokkaine puuleikkauksineen, kadut ovat kapeita ja päällystämättömiä, nepalien pyhiä paikkoja on monta joka korttelissa, maassakin voi olla, on katsottava, mihin astuu. Näitä alttareita ja veistoksia on valettu verellä ja punavärillä ja niille on asetettu kukkia. Varmasti menemme monen temppelin ohi, vaikka emme niitä aina huomaa. 

Näemme oranssipukuisen munkin, puuikkunaa veistävän mestarin ja kutovia naisia. Tuliaiseksi Nepalista ostan koristeellisen pienoisikkunankehyksen. Joka kadunkulmasta löydän kauniita tekstiilejä. Tämän maan värimaailmat miellyttävät silmääni. Nämä kuvat ovat vanhoista paperikuvista skannattuja aika ruskeasävyisiä otoksia. Ruskeaa, tiilenpunaista, tummansinistä, kirkkaanpunaista, luonnonvalkoista, yhteensointuvia värejä, sellaisena Kathmandun muistan. Täytyy vielä odottaa diaskanneria, jolla saisi lisää dioja digitaalisiksi. Kuvista katsomalla muistan paljon enemmän. Maassa on rauhallinen tunnelma, ihmiset tuntuvat älykkäiltä ja ahkerilta. Rauhattomuus, väkivalta ja poliittinen aktivoituminen ovat vasta edessäpäin. Onkohan Kathmandu tänä päivänä samanlainen?

Mitä kastia on kantaja?

Räystäiden veistotaidetta

Kangaspuita ja rukkeja

Kenkäkauppa

Mestari työssään

Katua ja kattoa korjataan.

Rakennustyömaa

Kathmandun kujia

Munkki

Vanhaa Kathmandua temppeleineen

Kylässä nepalikodissa

Nepalikodin pihapiiri sairaalan alapuolella. En enää muista, missä päin kylää vierailukotimme sijaitsi.

Toisen päivän iltana saimme kutsun illalliselle nepalikotiin. Mikään ei olisi voinut olla hienompaa kuin vierailu paikallisten asukkaiden kodissa ja paikallisiin ihmisiin tutustuminen – minun mielestäni. Sitäpaitsi Nepalissa valmistetaan mieliruokiani, esim. vihannescurrya, joka sisältää perunaa, kukkakaalia, sipulia, tomaattia, herneitä sekä chiliä, valkosipulia, kurkumaa, korianteria, kuminaa ja mikä parasta – inkivääriä! Toinen herkkuruokani on lihacurry, jossa käytetään samoja ihanalle tuoksuvia mausteita. Inkivääriä käytetään Nepalissa paljon, samoin erilaisia tulisia tai miedompia kastikkeita ja pikkelsseja. Opin jo Suomessa pitämään myös nepalilaisesta teestä, joka sisältää vettä ja paljon maitoa. Teenlehtien lisäksi juomaan lisätään mausteeksi kardemummaa ja sokeria. En muista vierailusta paljonkaan, mutta tunnelma oli hauska, välitön ja aito, nepalilaiset ja suomalainen työntekijä olivat selvästi ystävystyneet. Eikä minunkaan tarvinnut vieraana tuntea itseäni ulkopuoliseksi. Keittokirjasta "Makuja paluupostissa" (SLS) luen nyt, että " – – – Ateria syödään yleensä lattialla risti-istunnassa. Pöytää ei ole. Miehet syövät ensin, naiset ja lapset sitten. Yhteiselläkin aterialla miehet ottavat ensin, joten he saavat parhaat palat. Vieraalle tarjotaan aina ruokaa, ei koskaan pelkkää teetä.

Nepalilainen ruoka syödään käsin. Ennen syömistä kädet pestään. – – – "
En muista, söivätkö miehet tuona iltana ensin. Sen muistan, että ruoka syötiin käsin. Koska Nepalissa joka paikassa syötiin käsin!

Emäntä vasemmassa, isäntä oikeassa reunassa.

...ja ohikulkijoita

Kylän kohtauspaikka

Sairaalan sähköjärjestelmää

Pojat pelaamassa

Amppipalin maisemia...

Amppipalin kylän kukkivaa rinnettä

Yksi päivä jäi aikaa kylässä kävelyyn ja kuvaamiseen. Kasvillisuus oli hyvin rehevää ja monet puut kukassa. Tien vieren kivimuurit kasvoivat saniaista ja sammalta, banaani oli kukassa. Amppipalin kylän läpi kulki pieniä teitä ja kujia, joita pitkin ihmiset liikkuivat omilla asioillaan. Pojat pelasivat jotain kiven heittelypeliä. Kanoja tepasteli pihoissa ja teillä. Olo oli hyvä ja huoleton. 

Banaani kukkii

Lyhyt vierailu Amppipalissa

Amppipalin sairaalan potilas

Sidetarpeitten hoitaja

Sairaalan henkilökuntaa

Ylihoitajan läksiäiset

Sairaalan henkilökuntaa

Odotusta synnytysosastolla

Ylihoitajan läksiäisissä

Sairaalan henkiökuntaa

Pari päivää viivyin Amppipalin sairaala-alueella ja kylässä. Sain yöpyä henkilökunnan majoituksessa, mikä oli olikin eksoottista ilman jääkaappia ja muita "itsestäänselviä" mukavuuksia. Ainoa ikävä kokemus oli hiiri, jonka kipittämiseen ylitseni yöllä heräsin ja kiljuin... Ihmiset olivat ystävällisiä, luonto oli kauneimmillaan, vuoret lumihuippuisia.

Virallisempaa tietoa Amppipalin vuoristosairaalasta sivulla "Tietoa Amppipalin sairaalasta".