Kylässä nepalikodissa

Nepalikodin pihapiiri sairaalan alapuolella. En enää muista, missä päin kylää vierailukotimme sijaitsi.

Toisen päivän iltana saimme kutsun illalliselle nepalikotiin. Mikään ei olisi voinut olla hienompaa kuin vierailu paikallisten asukkaiden kodissa ja paikallisiin ihmisiin tutustuminen – minun mielestäni. Sitäpaitsi Nepalissa valmistetaan mieliruokiani, esim. vihannescurrya, joka sisältää perunaa, kukkakaalia, sipulia, tomaattia, herneitä sekä chiliä, valkosipulia, kurkumaa, korianteria, kuminaa ja mikä parasta – inkivääriä! Toinen herkkuruokani on lihacurry, jossa käytetään samoja ihanalle tuoksuvia mausteita. Inkivääriä käytetään Nepalissa paljon, samoin erilaisia tulisia tai miedompia kastikkeita ja pikkelsseja. Opin jo Suomessa pitämään myös nepalilaisesta teestä, joka sisältää vettä ja paljon maitoa. Teenlehtien lisäksi juomaan lisätään mausteeksi kardemummaa ja sokeria. En muista vierailusta paljonkaan, mutta tunnelma oli hauska, välitön ja aito, nepalilaiset ja suomalainen työntekijä olivat selvästi ystävystyneet. Eikä minunkaan tarvinnut vieraana tuntea itseäni ulkopuoliseksi. Keittokirjasta "Makuja paluupostissa" (SLS) luen nyt, että " – – – Ateria syödään yleensä lattialla risti-istunnassa. Pöytää ei ole. Miehet syövät ensin, naiset ja lapset sitten. Yhteiselläkin aterialla miehet ottavat ensin, joten he saavat parhaat palat. Vieraalle tarjotaan aina ruokaa, ei koskaan pelkkää teetä.

Nepalilainen ruoka syödään käsin. Ennen syömistä kädet pestään. – – – "
En muista, söivätkö miehet tuona iltana ensin. Sen muistan, että ruoka syötiin käsin. Koska Nepalissa joka paikassa syötiin käsin!

Emäntä vasemmassa, isäntä oikeassa reunassa.